Ukkosen jälkeen.

Kirjoittanut Saima Harmaja


Hetken kesti myrsky etelässä.
Hämärässä
sinertyen vuoret tummuivat.
Ihanat
varjot kastunutta maata hiipi.
Pilven siipi
suunnaton ja kylmä himmeten
kaukaa hohti yli vuorien.
Mykät salamat vain enää eli.
Välähteli
aika-ajoin liekit salatut
ruusuhohtein pitkin pilvilunta.
Niinkuin unta
taivaan tulta katsoin, uupunut.
Myrskyt, jotka ukkosäänin haastaa,
puita raastaa,
ruusutarhat murtaa rajusäin,
kimmeltäin
unta onko jälkeen hurjan retken,
joka hetken
pilven sumusulkiin salamoi,
niinkuin ihanina heijastuvat
unikuvat
tuskan, joka palata ei voi.


Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.