Ukkonen (Luoto)

Ukkonen. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Se jonkun aikaa piti hiukan selvempää

ja mieli uskoi poutasäätä.

Kyll’ olikin jo tuprutellut tuiskusää

ja tuonut lunta, hyytä, jäätä.

Jo pilven longat siellä täällä harventui

ja päivä päätään pilkisteli,

pehmeeksi tuiskusäiden tuimain routaa pui;

vain väliin vielä vetiskeli.

Jo elon kasvuun kesää uskoin toivottiin

ja rannat, niityt kukkiin kerran.

Iloittiin uuden päivän lämpimästä niin

ja jääneen luultiin »voimat Herran».

Ja tuuli koki eteläistä, länttäkin,

näin asuinsijaa etsiskeli,

vaan kulkiessaan vielä nosti vihurin

ja sitä maihin tavotteli.

Näin nähtihin se levotonna pyörivän

ja tyynentyvän yhä näytti.

Vaan voi! jo viimein pyörti jälleen itähän, –

se voimiansa tyynnä täytti.

Noin, ilmaan, kohden itäkaakon, entiseen

sijaansa asuntonsa laati

ja jälleen rajuilman vesin, rakeineen

osalle tämän seudun kaati.

Voi taivahat! sen ryöpyn voimaa valtavaa,

se miten tempoi, viskoi, puisti.

Ei moista raivopäistä ilmaa kauheaa

kertoilla tiennyt vanhain muisti.

Se taivaan laen peitti pilviin mustihin,

ne myllertäen toistaan ajoi.

Ne kiiriskeli kilvoin vauhdin tulisin

ja varjojansa maihin valoi.

Maa herran vihaa voimakasta vapisi

ja perus järkkyi paikoiltansa.

Ja kansa hoivaa synneissänsä tuskaili

ja uskoi kaikin loppuvansa.

Vaan valtain voimat raivossansa riehuaa

kuin ilkkuin maista kärsimystä,

ja taivaan tulikielet välkkäin liehuaa,

hohteella lisää luoden epäilystä.

Ja tuskin Siinai vapisi niin ankaraan,

kun Herra kansallensa lain antoi,

ja tuskin kaikui pitkäinen niin valtavaan;

nyt kaikin voimin turmat kantoi.

Ei kukaan suorin selin tohdi käydäkään,

vaan painui kukin nurkkahansa,

ja kaikkialla kuiskutellen äännellään,

niin pelkäs kaikin tuhoansa.

Vaan sittenkin se siellä täällä tuhosi

niin monen pienen mahdillansa.

Se voimiansa näyttäin aina uhosi

ja loihe turman tuliansa.

Vaan siltäi luonnon virveheltä mahti jää,

se omaan raivohonsa suli.

Kajasti rusko huomenen ja toukosää,

kun multaan uupui tuhon tuli.

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.