Ukko Noak.
(Fredmanin Lauluista N:o 35 *).
Kirjoittanut Carl Michael Bellman


*) Lauletaan kuin: ”Gubben Noak, gubben Noak” &c. Otettu kirjasta ”S a m p o” p. 177.

Ukko Noak, ukko Noak
          Oli kelpo mies!
          Kuin läks’ arkistansa,
          Niin hään kohta, kanssa,
Istuit’ viinaa, istuit’ viinaa,
          Missä moata ties’.
Noak souti, Noak souti
          Vanhan arkkinsa.
          Osti viina-pullot –
          Semmoisia, hullut,
Nyt ne myövät, nyt ne myövät
          Juuvak kaljansa.
Hään kyll’ arvais, hään kyll’ arvais
          Jotta miehetki
          Tahtoi juuvaksensa,
          Kuin eläimiänsä –
Silläpä hään, silläpä hään
          Viinan kasvatti.
Eukko Noak, eukko Noak
          Oli kunnon nais’!
          Antoi ukon juuva –
          Toista käski tuuva;
Mistäs mie nyt, mistäs mie nyt
          Semmoisenki sais’n?
Ei hään kieltän’t, ei hään kieltän’t:
          «Kuules, ukko, hoi!
          «Olek juomastaisi!» –
          Ei! – Tuo armas naisi
Antoi soaha, antoi soaha
Minkä hään voan voi.
Ukko Noak, ukko Noak,
          Puna-poskillaan –
          Sill’ oil pitkät hiukset.
          Parrat niinkuin viikset;
Pani pohjaan, pani pohjaan,
          Joi ja lauloi voan.
Silloin syntyi, silloin syntyi
          Eleä moailmass’;
          Soatihinpa kyllä –
          Eikä toisen silmä
Katehtinut, katehtinut
          Niinkuin meijän moass’.
Muistin pullot, muistin pullot,
          Niist’ ei tietynnä;
          Sanottiin ei laisin:
          «Jos ma luvan saisin;»
Ei! voan pohjaan, ei! voan pohjaan
          Pantihinpa niin.


Lähde: Suomi 10.7.1847.