Uhrista

Uhrista. Kirjoittanut anonyymi

Jos luulet uhris kelpaavan,

Niin uhraa niinkuin Abel,

Mi nöyräst’ kuultiin huokaavan:

”Oi! Luoja, uhraan sulle!”

Ei nurja sydän Herralle

Sovellu Kaini veljen,

Ei kosto kelpaa hänelle,

Hän vaatii uuden mielen.

Sill’ Herra kosti murhaajan,

Pois ajoi hänet luotaan,

Vaan Aadamille sijahan

Hän antoi pojan hurskaan.

Hän Sethi oli nimeltä

Tuo poika kaunokainen,

Mi siunauksen isältä

Sai oiva nuorukainen.

Sen siunauksen pantiksi

Sai Sethi pikku pojan,

Mi mainittihin hurskaaksi,

Ja siitti sitte Noan.

Jo näiden miesten aikana,

Jos Raamattua lukee,

Sai saarnaaminen alkunsa,

Mi kansojamme tukee.

Vaan Kaiuin kansa Herrasta

Erosi kauas, kurja,

Ei huolinut se sanasta,

Se oli yhä nurja.

Nyt Herra sanoi Noalle:

”Tuo kansa paha on,”

”En salli, että minulle

Se nauraa onneton!

”Siis vedellä tuon hukutan,

Sen vaatii pyhyyteni,

Vaan sinun kansaas’ armahdan,

Niin näytän hyvyyteni.”

Tään lopun saapi jokainen,

Ken Herran sanan hylkää;

Siis kuule! sinä ihminen,

Pyhyyttä Herran pelkää!

O! Herra, anna sanasi,

Sä paistaa Suomellemme,

Niin johdata tää kansasi

Suo siunaus uhrillemme!

Lähde: Tapio 4.1.1879.