Uhrisavu

Uhrisavu. Kirjoittanut Viki Kärkkäinen

Tyynenä, huurteisena pakkasaamuna seisoo Talvi-Hiisi mäen päällä sinisessä viitassa ja pään yllä kimaltava kidesäteikkö. Vakaana hän seisoo siinä ja katselee valkoista savua, joka suorana patsaana kohoaa kartanon kattopiipusta korkeuteen.

Savupatsas nousee uunista, jossa koivuhalot liekkien kynsissä räiskyvät. Ihmiset tarvitsevat lämmintä ja siksi he kauniita koivupuita uhraavat lepyttääkseen ankarata pakkasen herraa.

Sillä suuri on Talvi-Hiiden valta: hän voi jäätää elämän nesteet, surmata kasvit, eläimet ja ihmiset, jos tahtoo. Vaikeata on häntä hillitä silloin, kun hän valtansa väkevyyttä näyttää. Yksi vain on keino: sytyttää uhritulet hänen kunniakseen leimuamaan.

Sillä tavoin ihmiset Talvi-Hiittä lepyttävät. Uuni on alttari, jossa he uhrinsa toimittavat.

Ja merkkinä siitä, että Talvi-Hiisi ottaa sen suopeasti vastaan, on tuo suora ja juhlallinen savupatsas, joka kohoaa korkealle ilmaan.

Lähde: Kärkkäinen, Viki 1909: Vuoden varrelta: suorasanaisia runoelmia. Otava, Helsinki.