Uhri
Uhri Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Taistoni muistan,
- kun öin polttavan pitkin
- kuoleman portteja
- takoen huusin ja itkin:
- »Aukene mulle,
- synkeytees minut päästä;
- maan ihanuuteen
- vain rakas uupuva säästä!»
- Vannotin Häntä
- kellä on tuomiovalta,
- että on oikeus
- ottaa voimattomalta,
- antaen sille,
- min sydän puhkes jo kukkaan,
- että ei joutuis
- rakkauden palo hukkaan,
- eksyvä että
- uhrata sais jalommalle.
- Niin sanat kuulin,
- tunkevat tuskani alle:
- Puhtaimmalla on
- oikeus kärsiä ylin,
- astua kuiluun
- ruusuja kukkivin sylin,
- kaikkensa yössä
- tarjoten pois ilomielin
- aueta päivään
- josta ei kerrota kielin.
Lähde: Harmaja, Saima 1936: Hunnutettu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.