Tyytyväinen
Tyytyväinen Kirjoittanut Wilhelm von Braun |
- Mitäpä mä siitä huolin,
- Jos en ookaan juuri nuorin
- Neitosistamme!
- Se aivan sama mulle on,
- Jos oonkin muka ”suloton”
- Poikasistamme.
- Näinhän, sulhoitta ja muitta
- Viel’ kummemmitta metkuitta
- Olen rauhassa;
- El’ suostu tuumiin ”riivattuin”,
- Niin elämäs’ on aivan ”kuin
- Pärevakassa.”
- Hyvä on puhdas lempikin,
- Vaan huono loppu silläkin
- Voi olla sentään:
- Mies, alussa kuin orja vaan,
- Voi muuttaa pian luontoaan –
- Saat lopuks’ selkään!
- Jos vaan on viha-mielessä,
- Kuin mylly käypi kielensä
- Aivan yhtenään –
- Siihen monet puuhaukset –
- Ja mik’ ikävintä! – lapset
- Vielä lisätään.
- Niitä voipi pian tulla,
- Huudollahan riivatulla
- Ne täyttää kaikki
- Porstuat, salit, kamarit, –
- Ja jospa heitä toruisit –
- On yhtäkaikki.
- Kengät uudet yksi pyytää,
- Hamehesta toinen nyhtää
- Huutain ”namuja!”
- Joku kintahat ja sukset,
- Perässänsä sitten juokset
- Pitkin katuja.
- Jopa vielä niinkin sattuu,
- Että sua ”pappa” toruu
- Aika kovasti,
- Kun’ rahaa menet pyytämään
- Ja tarpeitasi näyttämään. –
- Hm! – kuin somasti!
- Nyt siihen vielä pii’atkin
- Ja opettajattaretkin –
- Kenties ”rivaalit.”
- Ja niin voi ”pappa" hyljätä
- Aarteensa ja sitten päästä
- Sijaan – ”pikarit”.
- Ei! – Näin sulhoitta ja muitta
- Viel’ kummemmitta metkuitta
- Olen rauhassa,
- El’ suostu tuumiin ”riivattuin”,
- Niin elämas’ on aivan ”kuin
- Pärevakassa”.
–o–
Lähde: Tapio 25.6.1879.