Tyvenessä

Tyvenessä Kirjoittanut Unto Koskela

On meri kolkon harmaa, pilvet riippuu

kuin repaleiset harsot päissä mastojen.

Me kaikki liikumme kuin houreunta nähden,

pään päällä veltot poimut purjeitten.

Olemme jossain tuntemattomassa,

ei täällä ole laiva käynyt milloinkaan.

Olemme tyvenessä olleet ikuisuuden,

ja väsyneet jo tuulta toivomaan.

Me horjumme, kuin uni pirullinen

jo kaiken voiman ruumiistamme vienyt ois.

Ja oudon meren harmaa, kuolleen harmaa vesi

on vankila, jost’ emme pääse pois.

Kuin keulakuva puisin, tyhjin silmin

tähyillen taivaanrantaan tuntemattomaan,

niin tuijotamme partaan yli tyyneen veteen.

Ja tuuli viriä ei milloinkaan.

Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.