Tyttökoululaitoksen 50:tenä muistopäivänä 18 6/11 43–18 6/11 93

Tyttökoululaitoksen 50:tenä muistopäivänä 18 6/11 43–18 6/11 93. Kirjoittanut Irene Mendelin

Runotar sirosiipi, vilpoisasti

Leijaile tänne, kuni tapas on,

Niin että soitto soisi ihanasti,

Sopeissa helkkyis kielet kantelon!

Nyt sull’ on syytä soittaa riemuisasti,

Kun tuhannet ne yhtyy ilohon:

Puol’ vuosisataa sitten Suomi jalon

Soi tyttärilleen lahjan: tiedon valon.

Puol’ vuosisataa sitten täällä aukes

Tie naisellekin tiedon maailmaan,

Ennakkoluuloin rautakahleet raukes,

Ijäksi murtuivat ne ruostettaan.

Elämä uusi sekä laaja laukes,

Se kutsui naista työhön intoisaan.

Ol’ vuosisatain kaiho taustanansa,

Vuos’satain toivo eessään loistossansa.

Vuos’satain kaiho taustana ol’ hällä,

Miljoonain ikävöimys totuuteen,

Kun pilkka osana ol’ henkevällä

Ja naisen tie vei kuoloon henkiseen.

Valoa sydämmellä lämpimällä

Hän rakasti, – mut yön sai osakseen,

Vaikk’ Kantelettaremme helmivyötä

Jo punoi hänkin, kulkein korven yötä.

Mut nyt on toisin. – Suomi tyttärilleen

On lahjan suonut kuninkaallisen;

Siks’ ilo ouruaa nyt ylimmilleen,

Sydämmet riemu täyttää tuhanten.

Siks’ ilon noustessa nyt sävelilleen

Myös nousee kiitos valon Isällen,

Hän ensimmäinen on ja viimeinenki,

Häneltä totuuden saa ihmishenki.

Rakensi Kreikkalaiset totuudelle

Ihanan templin kirkasloisteisen –

Avoinna oli valonsätehelle

Sen joka sivu, joka kulma sen.

Me pyhitämme koulut totuudelle,

On oppilaitos templi totuuden,

Jok’ oppiaine säteitä sen tuopi

Ja valoa ja kirkkautta luopi.

Jo näitä temppeliä maass’ on monta,

Mi naisiakin tiedon tielle vie;

Vain harvat muistaa aikaa auvotonta,

Kun valohon ol’ suljettuna tie.

Mut että raskast’ ol’ se, toivotonta,

Siit’ tuskin kellään epäilystä lie.

Ne sortui monet hämäryyteen, yöhön; –

Me käydään riemuin valon suureen työhön.

Siit’, isänmaamme, sulle armahalle

Nyt kaikkialta lämmin kiitos soi;

Asettaa tyttäres sun korkealle,

Ne sua rakastaa ja ihanoi.

Ja työllä hiljaisella, ahkeralla,

Ne hartain mielin sua kunnioi;

Sa Herran lahja korkea ja pyhä,

Oo Herran siunaama sa aina, yhä!

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.