Tyttö ja poika

Tyttö ja poika Kirjoittanut Eino Leino

1

Takatuulen poika saikin,

hauskapa nyt lentää,

lakkapäinen laine vainkin

purren eelle entää.

Järven takana oi’ talo,

sinne poika laski –

huokaeli synkkä salo,

kaatueli kaski.

Talon miehet siimeksessä

salon teki työtä,

talon tyttö luhtisessa

yksin vietti yötä.

Poika vuotti purjetuulta,

naisten mielitehto –

avain hävis aitan suulta

joutuessa ehtoon.

Siellä yön ol’ liepehessä

huulta vasten huuli –

uuden aamun valjetessa

oli myötätuuli!

Poika jäikin yhä vielä

vuottamahan tuulta,

näki immen silmät siellä,

kaksi punahuulta.

2

Kosken rannalla neitonen istui

vallaton, tuuheatukka,

kainoa kaipuuta aaltosi rinta

niinkuni rannan kukka.

Uljasna niinkuni kankahan kuusi

vastahan poikanen riensi,

ruusuinen, lempeä, hehkuva hohde

impyen posket liensi.

Välillä nuorien kuohuva koski

rannalle heittää hyrskyn,

raivomman vielä he rinnassansa

tunsivat tunteen myrskyn.

»Kieloista sulle ma solmian sillan»,

neitonen virkkoi leikin,

toimeen hän tarttui ja heitti sen hälle –

koski sen kuohuva veikin.

Kyynele impyen silmähän nousi:

»Sinne mun kukkani ensi,

laineilla keskellä kuohuvan kosken

lempeni ruusut lensi.»

Poikanen sorea vastahan virkkoi:

»Puhdas on kielon kukka.

Ma oisin sun siltasi tahrannunna

ja sielusi, immyt rukka!»

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.