Tyttärille
Tyttärille. Kirjoittanut Paavo Korhonen |
- Yksi Tohtori totinen,
- Suomen suuri kirkkoherra,
- Puhu puhtailla sanoilla,
- Pakinoihti paljon siitä,
- Kunka kunnia pysyypi
- Muutamilla muuttumata;
- Toistaen tosin tuloopi
- Vika ilman viipymätä.
- Viien viisahan sekahan
- Niitä neihteitä nimitti,
- Jotka kulit kunnialla,
- Vietit aikansa visusti,
- Eikä ottaneet ovesta
- Salasissiä sisälle,
- Eikä vuoetta vetänyt
- Kaikille kasapukeille;
- Uottelivat oikeata
- Puhemieheltä puhetta;
- Kun ei tuota kuulla soanut,
- Suostu siihen suuttumata,
- Oli totuuen toveri,
- Vakuuen vakanen linna. –
- Vastasivat vanhat siihen
- Talonpojat taitavasti:
- ”Sana oikehia sanottu,
- Puhe oikehin puhuttu”
- Soanenko myökin sanoa
- Mitä meijän mielessämme:
- Heillempä hopeahelmet
- Ruunun, rustaaman pitäisi,
- Kaksi kaulan ympärystä
- Että näistä nähä saisi
- Pilat pitäjän miniät,
- Kuka kunnian pitänyt,
- Kuka arvon ansaihtoopi;
- Kyll’ on niitäkin kylissä
- Tyttäriä tyhmempiä,
- Jotka rientäävät ripille
- Sitä varten sinne käyvät,
- Soahaksensa sulhasia.
- Viistoista vuoen peästä:
- Olla mies mikä hyvänsä:
- Talon laiska, Juoppo lalli,
- Eli köyhä loisin poika,
- Sotapoika, muuttosonni,
- Elikkä rahaton renki,
- Jokahan vihille veisi,
- Vaikka vaskisormuksella,
- Jos vuoen parin perästä
- Korjan perä on kotina (?)
- Talon turkki tuiskun suoja,
- Läpilauta lapsentyttö,
- Käsivirka kätkyn souto,
- Penkki pakko pöytä lauta.
- Soankohan minä sanoa
- Vielä viimmesen sanani:
- Jos on paljo piikojakin,
- Niin on piika parkojakin,
- Jotk’ ei uota ollenkana
- Puhemmieheltä puhetta,
- Kesällä kenossa kaulon,
- Talvella takana silmin
- Läpi kirkon kiitelöövät,
- Kennen keksimän pitäisi,
- Josta into ilta puolla
- Tietä neuvosi tilalle,
- Ihte alkoavat asian,
- Ett’ on aina ajan kunkin
- Sitä myöten Mylläriä
- Kun on mylly mieltä myöten.
- Jos heti hepo etehen,
- Soalis saunasta rekehen,
- Ensin luokse Lautamiehen;
- Ei hätä hävetä anna,
- Tulla Tuomarin etehen,
- Tievystellä tieterensä, (?)
- Keltä tullia tuloopi,
- Vuoron vanhankin saisi,
- Vielä viljelys pysyisi;
- Keto kelpaisi kesätä
- Apun’ on ahonni kyntö,
- Makun’ on mahonni maito,
- Vaikk’ on sänky saunan silta
- Vanha vasta korvan alla,
- Penkki-ryysy peittovoatet.
- Voanse vaka vanha piika
- Ihte siunaapi siansa
- Ihte sänkynsä sätääpi,
- Perustaapi pehmeäksi,
- Höyhentyynyllä hyväksi
- Peältä täyttää peittehellä,
- Nahkasilla nastatuilla;
- Siinä lepääpi levossa,
- Ilman itkun kuulemata,
- Lapsen laulun tuntemata.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 2.7.1831.