Tyttärille.

Kirjoittanut Paavo Korhonen


Yksi Tohtori totinen,
Suomen suuri kirkkoherra,
Puhu puhtailla sanoilla,
Pakinoihti paljon siitä,
Kunka kunnia pysyypi
Muutamilla muuttumata;
Toistaen tosin tuloopi
Vika ilman viipymätä.
Viien viisahan sekahan
Niitä neihteitä nimitti,
Jotka kulit kunnialla,
Vietit aikansa visusti,
Eikä ottaneet ovesta
Salasissiä sisälle,
Eikä vuoetta vetänyt
Kaikille kasapukeille;
Uottelivat oikeata
Puhemieheltä puhetta;
Kun ei tuota kuulla soanut,
Suostu siihen suuttumata,
Oli totuuen toveri,
Vakuuen vakanen linna. –
Vastasivat vanhat siihen
Talonpojat taitavasti:
”Sana oikehia sanottu,
Puhe oikehin puhuttu”
Soanenko myökin sanoa
Mitä meijän mielessämme:
Heillempä hopeahelmet
Ruunun, rustaaman pitäisi,
Kaksi kaulan ympärystä
Että näistä nähä saisi
Pilat pitäjän miniät,
Kuka kunnian pitänyt,
Kuka arvon ansaihtoopi;
Kyll’ on niitäkin kylissä
Tyttäriä tyhmempiä,
Jotka rientäävät ripille
Sitä varten sinne käyvät,
Soahaksensa sulhasia.
Viistoista vuoen peästä:
Olla mies mikä hyvänsä:
Talon laiska, Juoppo lalli,
Eli köyhä loisin poika,
Sotapoika, muuttosonni,
Elikkä rahaton renki,
Jokahan vihille veisi,
Vaikka vaskisormuksella,
Jos vuoen parin perästä
Korjan perä on kotina (?)
Talon turkki tuiskun suoja,
Läpilauta lapsentyttö,
Käsivirka kätkyn souto,
Penkki pakko pöytä lauta.
Soankohan minä sanoa
Vielä viimmesen sanani:
Jos on paljo piikojakin,
Niin on piika parkojakin,
Jotk’ ei uota ollenkana
Puhemmieheltä puhetta,
Kesällä kenossa kaulon,
Talvella takana silmin
Läpi kirkon kiitelöövät,
Kennen keksimän pitäisi,
Josta into ilta puolla
Tietä neuvosi tilalle,
Ihte alkoavat asian,
Ett’ on aina ajan kunkin
Sitä myöten Mylläriä
Kun on mylly mieltä myöten.
Jos heti hepo etehen,
Soalis saunasta rekehen,
Ensin luokse Lautamiehen;
Ei hätä hävetä anna,
Tulla Tuomarin etehen,
Tievystellä tieterensä, (?)
Keltä tullia tuloopi,
Vuoron vanhankin saisi,
Vielä viljelys pysyisi;
Keto kelpaisi kesätä
Apun’ on ahonni kyntö,
Makun’ on mahonni maito,
Vaikk’ on sänky saunan silta
Vanha vasta korvan alla,
Penkki-ryysy peittovoatet.
Voanse vaka vanha piika
Ihte siunaapi siansa
Ihte sänkynsä sätääpi,
Perustaapi pehmeäksi,
Höyhentyynyllä hyväksi
Peältä täyttää peittehellä,
Nahkasilla nastatuilla;
Siinä lepääpi levossa,
Ilman itkun kuulemata,
Lapsen laulun tuntemata.

Poawo Korhonen.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 2.7.1831.