Tytön valitus (d’Aquino)

Tytön valitus.

Kirjoittanut Rinaldo d’Aquino
Suom. Saima Harmaja.


En koskaan elämässä
voi suruani voittaa.
On laivat lähtemässä
ja eron tuska koittaa.
Pois meren tuolle puolen
käy kalleimpani retki.
Ma kaipaukseen kuolen,
mun surmaa tämä hetki.
Käy maahan hirveähän
hän, jost’ ei kulje sana,
ja minut hylkää tähän
levotta huokaavana.
Öin päivin povessani
on sota huolekkaassa.
En tiedä olevani
ma taivaassa, en maassa.
Oi pyhä, pyhä, pyhä
Jumala, pyydän sulta:
minulle säästä yhä
hän, jonka riistit multa.
Oi kaikkivalta Luoja,
vavisten hädässäni
rukoilen: ole suoja
suloisen ystäväni.
Muut ristin apuun luottaa,
mut harhaan vie se mua.
Se mulle tuskaa tuottaa,
mi ei voi helpottua.
Jumalan risti miksi
mun tuhoani halaa?
Voi mua! Kipeniksi
poloinen sydän palaa.
Kuningas rauhan täyden
on tehnyt muiden kanssa,
vain multa, sotaa käyden
hän ryöstää vallassansa.
Oi kaikkivalta Luoja,
vavisten hädässäni
rukoilen: ole suoja
suloisen ystäväni.
Kun ristin otit, kulta,
en totisesti tiennyt
ma hellyytemme tulta,
mi multa voiman vie nyt.
En että kahlerauta
ois mulle lähtö purren,
ja pahempi kuin hauta
elämä sua surren.
On laivat satamassa,
voi heti lyödä hetki.
Veneessä keinuvassa
käy kalleimpani retki.
Oi Herra, kädelläsi
vie rantaan pelottomat.
Ne suojaa ristiäsi,
sun sankarisi omat.
Erossa kauheassa
ma yhtä pyydän sulta:
sonetin Syyriassa
minulle teethän, kulta!
Kas, pääse alta huolen
ma hetkeksikään en nyt,
kun meren tuolle puolen
on elämäni mennyt.


Lähde: Italian kirjallisuuden kultainen kirja. 1945. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.