Tytön rukous (Krohn)

Tytön rukous. (Lauri Stenbäck’iltä.) Kirjoittanut Lars Stenbäck

Suomentanut Minna Krohn. Ruotsinkielinen alkuteos Flickans bön.

Ma lankean sun ristis juurehen,

Ja nostan silmäin tykös rukoillen:

Oi, Herra, älä hyljää lastasi,

Suo rukouksein nousta luoksesi!

Niin kirkas onpi tähtiloistosi,

Ja orjantappurat on kruunusi.

Suo, että sua oikein rakastan,

Jok’ armos annoit mulle runsahan!

Mun itse ostit synninvelasta,

Et antanut mun eestäin hopeaa,

Sä henkes annoit, lahjan kalliimman,

Elämän mulle lupaat voittoisan.

Kas, pelossa kun tulen eteesi,

Niin köyhä, kurja kuin ma olenki,

Sä avaat sylisi, ja minä saan

Sun luonas armon, rauhan armiaan.

Sun oma veres puhdistaapi mun,

Ja haavojesi puoleen kallistun, –

Mun Jumalain, en päästä sinua,

Jos et sä vielä siunaa minua.

Oi, tutki, olenko sun omasi!

Ett’ oisin hyvä, onpi tahtoni,

Oi, että hiljaan voisin rukoilla,

Ja aina silmäis eessä seisoa!

Mit’ onpi mailma, mitä kultansa,

Jos sinä vaan voit mua rakastaa?

Itsessäin tunnen rakkautesi,

Siit’ antaa vakuutuksen sieluni.

On maasi rikas, suloistapa ois,

Jos onnellisna siinä elää vois,

Vaan verrattoman suloisempana

On elämä sun luonas, Jumala.

Eloni olkoon palvelustas vaan!

Sä siihen anna Henkes ainiaan!

Mun sieluin majailla suo taivaassa,

Sielt1 onpi voima, voitto joutuva.

Ja tyyni, pyhä silloin olisi

Mun elämäni kuni sabbathi,

Mun yhä paremmaksi huomaisit,

Ja tekos mielelläsi näkisit.

Ja kuu ja tähti vaipui pilvehen

Ja tuuli lauloi surusävelen,

Vaan rauhaa oli tytön rinnassa

Ja taivaan ovi hälle avoinna.

Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.