Tyrannin yö

Tyrannin yö. Kirjoittanut Josef Julius Wecksell

Suomentanut Uuno Kailas. Ruotsinkielinen alkuteos Tyrannens natt.

Yö raskaass’ on suruhunnussaan,

Mies valvoo purppuravuoteellaan.

Vast’ eilen linnasta kannettiin

Hänen ainoa poikansa kuolleisiin.

Avosilmin, synkein mielin nyt

Hän on mustaan yöhön tähyillyt.

Kas, kaukaa jotakin valoisaa

On lähestymässä, – hän huohottaa.

Hän poikansa vaattein valkoisin

Saa nähdä; ja siivin välkkyvin

Alas leijuu yöllinen vieras tuo

Luo pöydän ja kultaisen kruunun luo.

Jalokiviä poimii hän käsillään

Surun-kalvas glooria päällä pään.

»Saa mullan alla en rauhaa, en,

Kunis poimin näistä mä jokaisen.

Isä osti ne murhin ja hirmutöin,

Veri kansan virtasi päivin ja öin;

He multa niitä nyt vaativat,

Minun tähteni uhratut vainajat.»

Hän purppuravaippaa koskettaa,

Kuin haavoista verta se pulppuaa.

Hän nyyhkii kangasta kuivaillen,

Käsi hurmeess’ ui lumenvalkoinen.

»En elää saata, en kuollakaan,

Kunis vaippa on hohtava valkeuttaan.

Sitä huuhdon kyynelilläni näin

Ja jälleen kuivaan siivelläin.»

Joka suunnalta haamut kalpeat

Niin hurjina poikaa saartavat.

Hän hiljaa itkee, hän uupuu, – oi,

Hänet saavat he; pilkkanauru soi.

Mies kalpea vuoteelta syöksyy – mut

Näky poissa on, aamu valjennut;

Kivet kiertävät kruunua säihkyen,

Yhä vaippa on myös verenkarvainen.

Lähde: Suomen kansalliskirjallisuus. 1936. Osa 10. 1800-luvun ruotsinkielisiä runoilijoita ja kirjailijoita. Toimittaneet E. N. Setälä, V. Tarkiainen ja Vihtori Laurila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.