Tyhmää viisaampi tyttö

Tyhmää viisaampi tyttö Kirjoittanut Erik Bisi

Kerran keksi tyttö keinon,

Aivan auttavan osasi,

Kun ei naitu naima-vuonna,

Katsottuna, korjattuna,

Ilman kauneutta kosittu,

Tavaratta tahdottuna.

Olikin kasvoilta katala,

Ruma koko runnakolta,

Tyhmä, taidotoin tavoilta,

Käsi-töiltäänkin typerä,

Mutta leuvoilta leviä,

Suunnattoman suuri suulta,

Kovin kuulu kulkultansa.

Siksi ne pojat poloiset

Hänen hylkynä pitivät,

Hyvän hetken heittiönä;

Vaan hän keksi kelpo keinon,

Pani vallalleen valehen,

Ison juorun juoksemahan:

Sanoi saaneensa rahoja,

Hopehia helkkavia

Aivan paljon aartehesta.

Niitä aikoi auskarilla

Mitata milloin hyvänsä

Kapalla ja kahmalolla;

Lanttia lapion kanssa

Aikoi viskoa velaksi,

Jos on oivaa ottajata

Näitten raskasten rahojen.

Alkoipa tiedustaa tiloja,

Maita ostella isoja;

Tästäkös pojille potku,

Kiirut kihlomaan tytärtä!

Mutta naaman nähtyänsä

Moni paikalla peräysi

Mokoman tytön tyköä.

Viimein tyttö keinollansa

Pojan petti pauloihinsa,

Älyttömän ansoihinsa,

Joka uskoi aartehia

Löytäneen tytön typerän.

Sai vain palkaksi polonen

Ristin ilkeän ikuisen,

Akan mailla mainittavan,

Ehkä harvoin tarvittavan.

Ennen nyt olisi akatta

Tämä miesi missä hyvänsä,

Jos vaan pääsisi pahasta,

Erillehen ilkiästä;

Vaan ei kauppa koiran kauppa,

Ei hevoisen kauppakana.

E[rik]. B[isi].

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 16.1.1858.