Tyhjyys
Tyhjyys. Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Tyhjästä Luoja maailman loi,
- Tyhjäst’ on alku elon.
- Vaan tyhjyys sieluni, oi, oi...
- Ken elähyttä mielen voi?
- Ken siitä tekee selon?
- Oi, tyhjyys, suuri avaruus!
- Sun pintas oiva taulu:
- Tyhjyyttä kaikk’ on ihanuus,
- Tyhjässä häärii kavaluus;
- On tyhjää itku, laulu.
- Jos minne tässä silmät luon,
- On pimeys ja tyhjyys
- Vaan kaikkialla; mutta tuon
- Tyhjyyden yli nousta suon
- Jos katsanton’, on pyhyys.
- Vaan mitä tyhjyydessä nään?
- Oi! Sielut kärsii, vuotaa
- Sydämet verta särkyneet,
- Ja mielet murtuu eksyneet:
- Ne sovitusta huokaa.
- Voi katumusta synkeää,
- Voi sielun sala-vaivaa!
- Se voimat murtaa, painuu pää,
- Kuin kukka kuihtuu elo tää,
- Kun tuskan tuli kaivaa.
- Vaan tyhjyydessä sanallaan,
- Luo Herra: Usva haihtuu,
- Niin uutta voimaa sielu saa,
- Ja katuvalle uusi maa
- Vihertää; tuska vaihtuu
- Lepohon mielen, tyveneen
- Myös rauhaan, missä usko
- Saa kestävyyteen hiljaseen,
- Ja toivo viittaa autuuteen,
- Kuin kirkas aamurusko.
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.