Työveikoille kotimaahan
Työveikoille kotimaahan.
Työveikoille kotimaahan. Kirjoittanut anonyymi |
- Oi armas kaunis kotimaa,
- Ja orja veikot sen!
- Oi kuinka kauvan sorrantaa,
- Siell’ veikot armaat nähdä saa,
- Ja alla herrain ikehen,
- Kärsivät nääntyen.
- Oot mies sä työn ja toiminnan,
- Et vähää valita.
- Sä kärsit tuskan suurimman,
- Ja elon osan kurjimman:
- Vaan sittenkin he sinua,
- Tahtovat vallita.
- Myös mursit korpeen peltomaan,
- Miss’ halla piileili,
- Loit elos kalliin kasvamaan,
- Ja kotimaatas kukkimaan,
- Niin – niinkun sulle muinoisin
- Runotar haaveili.
- Mut vaikka rantas rauhaiset,
- Sun kätes raivasi.
- Ja tahtos lujat rautaiset,
- Valmisti henkes viljehet,
- Niin sittenkin he riistäisi,
- Sun työsi, vaivasi.
- Oot mies sä maan vaik halvin, sen,
- Vaan luontees moitteeton;
- Mi luopi hengen viljellen,
- Ja poistaa orjuus ikehen,
- Niin että maasi kerran on,
- Vapaa ja murheton.
Janne H–la.
Lähde: Työmies 1.4.1901.