Työväen laulu (Uotinen)

Työväen laulu. Kirjoittanut Mikko Uotinen

On päivä köyhä komeron

niin synkkä, kylmä, iloton,

sen riemut halla harmentaa,

ja kyynel kukat kasvattaa.

Sen hämärään,

vaan näännytään

ja riemujaan,

ei kerrankaan,

käy päivä sinne paistamaan.

Sen onnen luoda tahdomme,

sen yön me päiväks’ vaihdamme

ja yksin taiston kautta vaan,

voi kansa nousta onnelaan.

Ei rukous

ja ruikutus,

voi kohottaa

ja onnestaan,

vain taisto orjat vapahtaa.

Nyt taiston torvet soikohon,

tää kansan onnen taisto on,

on määrä meillä aina tää:

kansalle päivää, elämää.

Työ onneks’ maan,

me uhrataan,

jo hetki lyö,

kun poistuu yö,

on kunniassa kansa, työ.

Käy työhön veljyet, luottaen,

me käymme tietä sankarten,

jo haipuu kansan kyyneleet,

soi suuret huomen säveleet.

Se suuri on

ja verraton,

kun yli maan,

soi sävel vaan:

on vapaa kansa Suomenmaan.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.