Työväen laulu (Uotinen)

Työväen laulu.

Kirjoittanut Mikko Uotinen


On päivä köyhä komeron
niin synkkä, kylmä, iloton,
sen riemut halla harmentaa,
ja kyynel kukat kasvattaa.
Sen hämärään,
vaan näännytään
ja riemujaan,
ei kerrankaan,
käy päivä sinne paistamaan.
Sen onnen luoda tahdomme,
sen yön me päiväks’ vaihdamme
ja yksin taiston kautta vaan,
voi kansa nousta onnelaan.
Ei rukous
ja ruikutus,
voi kohottaa
ja onnestaan,
vain taisto orjat vapahtaa.
Nyt taiston torvet soikohon,
tää kansan onnen taisto on,
on määrä meillä aina tää:
kansalle päivää, elämää.
Työ onneks’ maan,
me uhrataan,
jo hetki lyö,
kun poistuu yö,
on kunniassa kansa, työ.
Käy työhön veljyet, luottaen,
me käymme tietä sankarten,
jo haipuu kansan kyyneleet,
soi suuret huomen säveleet.
Se suuri on
ja verraton,
kun yli maan,
soi sävel vaan:
on vapaa kansa Suomenmaan.


Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.