Työväen illat

Työväen illat. Kirjoittanut Lauri Soini

Tämä aika on taiston ja kärsinnän,

mut taistoa toivehet johtaa.

Ne viittovat luolista tehdasten

ylös, kauvaksi, koittohon päivän sen,

jona ahkera raataja elämän

ilon, onnen ja rauhan kohtaa.

Työ ei ole silloin niinkuin nyt

se ei ole orjan työtä.

Se uusien sankari-ihmistcn

on kunniatehtävä riemuinen,

jota toimivi ihminen veljeynyt

vain hetkisin, ei läpi yötä.

Hän hetkinä päivyen parhaimman

luo elämän pohjan ja kaiteen.

Mut päivä kun päättyvi kätten työn,

niin raataja löystävi raadevyön

ja ravitsevi rintansa rauhaisan

mehuhedelmillä hengen ja taiteen.

Yks soutavi aavalle aatteitten,

yks laskevi lahdelle lemmen;

yks laulavi laulua sointuvaa,

yks tietehen tarhassa askartaa;

yks istuvi nurmella uinaillen,

yks karkelot kiitävi ennen.

Vähät siitä mi millekin mieleen on,

kun kaikilla vaan on aikaa;

koko kansa kun vapaat illat saa

sydäntyötänsä hetkisen harrastaa,

se kasvavi, nousevi taivohon,

ja rinta sen riemua raikaa.

Lähde: Soini, Lauri 1903: Punasta ja vihreää: runoja. E. E. Sundvall, Helsinki.