Työn sana

Työn sana Kirjoittanut Eino Leino

Työ! Nyt moiti moukarilla

maailmaa, miss’ aatoksilla

ole ei nyt enää alaa,

jonka joka nurkka palaa.

Enin moiti maata pientä,

surullista Suomennientä,

kansaa, jonk’ ei sielu suurru,

jossa jumaluus ei juurru.

Pimeyteensä vaipukohon!

Jäähän, hallaan haipukohon!

Maa ei sydänten, ei aivoin –

vei sen raakuus veijesraivoin.

Työ! Nyt valka ukkosvaajoin,

mitä muinen lauluin laajoin,

syytä aikakautta sutten

hurmehesen hurmaunutten.

Työ näin vastaa: »Vaikka kyisen

kynnän pellon kylmän, hyisen,

vaan en heimon hengettyyttä,

joka pelkää – ihmisyyttä.

Kyllä isken aattein aavoin,

ajan uuden uskonkaavoin,

mut on usko, aatos turha,

missä liikkuu yö ja murha;

missä myrkkyänsä valaa

veljesvaino julki, salaa,

vaanii kosto kynnyksellä,

milloinkaan ei mieli hellä.»

Työ! Et raasta etkä riistä,

kipinää et muiden kiistä,

mutta rakkaudella tehden

käännät ajankirjan lehden.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.