Työn laulu

Työn laulu Kirjoittanut Mikael Rutanen

Joka suunnalla Neuvosto-Karjalan,

maan, sorrannasta vapahan,

soi uusi laulu. Sävel sen

on selvä, puhdassointuinen.

Karun korven peittoon painuu mies

saha, kirves käissä. Rinnan lies

työinnosta lämmin, raikas on,

kun ryhtyy puitten kaatohon.

Savu nousee piipuista tehtaiden,

jyly, jyske käy työpajojen.

Teräsmoukari nousee, laskee, lyö,

väen köyhän onnea laulaa työ.

Sen sävel soi vuorilla, laaksoissa,

sen sävel soi soilla ja pelloilla.

Missä tyynet on tai läikkyvät veet,

soi laulun mahtavat säveleet.

Ryskää, jyskää

kankailla Karjalan.

Sihisevät sahat,

iskevät kirveet.

Kaatuvat jymisten

solakat männyt;

luisuvat järvien,

jokien uomaa

Karjalan sahojen

sirkkeliteriin,

laudoiksi, lankuiksi

leikattavaksi.

Onneksi Karjalan

työn tasavallan.

Kohua, tohua

pelloilla, soilla,

järvillä, vuorilla.

Iskevät, iskevät

vasarat naulaan.

Veistävät parruja

terävät kirveet.

Kaupungeita

ja tehtaita nousee.

– Kiire, kiire,

kuumeinen kiire,

vinkuvat pyörillä

kiitävät hihnat.

– Kiire, kiire,

toistavat rattaat

tehdaspajojen

jymyssä, jylyssä.

– Nousevi Karjalan

köyhien onni

sosialismia luovasta työstä.

1931

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.