Työmiehille (Pärssinen)

Työmiehille.

Kirjoittanut Hilja Pärssinen


Pää pystyssä
ja katsehessa raudan kestävyys
se miehen käytöstä.
Ja yksi vaan,
jonk’ eessä kunniata tehtäköön
se suur’ on ihmisyys.
Pois kullan kumarrus,
pois nuoleminen sortajaimme jalkain
ja tästä aikain
vain tasa-arvo olkoon vaatimus.
Pää pystyssä
ei röyhkeästi, mutta arvokkaasti
ja suorin kielin käyköön haasti.
Pois sanat verhotut
ja imartelut hunajaiset,
työmiesten huulille ne eivät kelpaa.
Pää pystyhyn
myös silloinkin kun toiset taipuu.
Työkansa paljaaks riistetty
sä uhri järjestelmän julman
sä tiedä kautta vankilain
ja kidutusten totuus voittaa,
ei liehakoitsijain se jälkiä
oo koskaan kulkenut.
Pää pystyssä,
et oikeutta pyytämällä saa
sen saamiseen on toiset keinot.
Työkansa Suomenmaan
sä lausuntosi laske vaakaan,
kun kaikki verhottu on myrskypilviin,
ja kasvaa sekasorto, mielivalta,
jonk’ eessä ryömiminen tavaks’ tulee.
Pää pystyhyn
jok’ ainoalla, jota ryysyt verhoo,
ja jolta koti autioks’ on lyöty.
Jo koittaa täytyvi
sen tilipäivän, joka sortajalta
lyö murskaks istuimen ja sijaan nostaa
lait uudet, pyhän kansanvallan
tuon ainoon oikeuden tukipylvään.
Työkansa Suomenmaan
vuossatain kahlehet sä ratko, katko
ja voittos voita.
Yks’ vain sun töittes olkoon mitta, määrä:
suur ihmisyys.

Viipuri, 1902.


Lähde: Liinamaa, Hilja 1908: Lausuttavia runoja. V. Työväen sanomalehti o. y., Helsinki.