Työmiehen laajetessa
| Työmiehen laajetessa. Kirjoittanut Otto Tiuppa |
- Jo maitten yli uudet aatteet kulki
- Työn aate koetteli lentoaan,
- Sai ”räyhääjät” se meillä myöskin julki
- Ne ääntäloivat yli meidän maan.
- Se oli aika ensi aamukoiton
- Sai mieliin innon, soinnuttaen soiton
- Mi sähkön lailla iski sydämiin.
- Ja työmies nousi, eessään puhdas reitti
- Näin ensi painin herrain kanssa heitti
- Tääl’ ”Työmiestä” enään kaivattiin.
- Tuon touhun alkoi innokkainna miesi
- Mi kuoloon käynnä rauhan valkamaan.
- Hän köyhänväen kärsimykset tiesi
- Myös mitä puuttuu siltä taistossaan.
- Siis rauha sulle, muistos rakas meille.
- Sä näytit ladun eloon väsyneille
- Etunsa, onnensa ja elämän.
- Mi puutteen alla kurjuuden ja huolen
- Kuin alla painon kosken tyrsky vuollen
- Se ijänkaiken näytti peittyvän.
- Ja ”Työmies” tuli, saatiin viikkopainos
- Se heikko sentään vielä siiviltään
- Mut’ miehen lailla herrain metkut vainos
- Ol’ suora luonto, rehti mieleltään.
- Tuon tunsi pomot ensi hetkest’ saakka.
- ”On tuosta meille pirun paha taakka”,
- Ne yhtävirttä alkoi laulamaan:
- ”Jos suohon kuolis olis helpotus ois meille
- Kun orjat johtaa vallan harhateille
- Ne pois on kaikki vallan suunniltaan!”
- En auta tämä, kasvaa tiedon jano
- Se satoja saa yhä nousemaan,
- Se syttyy liekkiin – armoa ei ano
- Ja yli maitten vyöryy valtanaan.
- ”Pois sorto, leipää! oikeutta meille”
- Ne yksinäänin huutaa kiskureille
- ”Jo aika teille siihen tullut on!
- On köyhyys meillä aina kynnyksellä
- Ei ijänkaiken siinä eleskellä
- Myös leipä meille, tänne puutteeton!”
- Näin vuodet vierii, kaavaa kansan ääni:
- ”Kun lehti saatais’ kahdest’ kasvamaan?”
- Nyt tuohon vastaa herrain laaja lääni:
- ”Vai kaikki vielä tässä annetaan!”
- Kas nehän osaa hyvin kumarrella
- Ja monen mielet sillä lumoella
- Kun palkat, virat sillä aikaan saa
- Het’ nytkin nähtiin kaksi kulkemassa
- Niin nöyrin mielin, selkä kumarassa:
- ”Te kielteisesti pyyntöön vastatkaa!”
- Jo vihdoin joutui odotettu aika
- Ja esikoinen varttui köyhien,
- Sen nosti kansan rakkauden taika
- Ja voima, kunto, ääni sisäinen.
- Nyt lehti meillä joka arkiona
- Kuin sykähdellen aatteen valtimona
- Ain uutta verta johtais sydämiin.
- Yks’ toivo vielä, kunhan siivet saisi
- Ja luojan onni niitä kasvattaisi
- Näin intomielin meillä kuiskattiin.
- Taas raivonhuudot kaikui kaikkialla:
- ”Se kansan johtaa kohti kuoleman!
- Kun myrskypilvet nousee taivahalla
- Siel’ varomatta vielä puhutaan!”
- Näin kostonulveet kermakansan pääsi
- Ja yksinmielin ilkamoiden sääsi:
- ”Pois lehti moinen saatava nyt on!”
- Nyt hullaantuneet sähköjohdot katkoi
- Pois nimikilvet ovista ne ratkoi
- Tuo roskaparvi vallan maltiton!
- Jo kuohui sisu, väki rautakoura
- Nyt koneen auttoi käsin painamaan.
- Käi veiviin käsi, joka miehen koura
- Ja leipävoimin lehti leivotaan.
- Nyt lempo ottaa, puuttuu paperia
- Se tässä vielä vallan saakelia
- Nyt mistä mennään sitä hankkimaan?
- Jos muu ei auta, onhan meillä paita
- Myös konehella saadaan palstan raita,
- Se viime tingas paitaan painetaan!
- Mit’ eikö saisi aikaan kansan tahto
- Kun kunnon miehen parhain toivomus!
- Viel’ etkö usko, etehesi ”kahto”
- Ja eikö tässä ole laajennus?
- ”Kas’ kuin ois’ saanut ”Työmies” uuden paidan
- Kuin aatteen lippu kauniin reunaraidan”
- Sä innoissasi yhdyt lausumaan:
- ”Näin jospa tulis’ palkituksi aina
- Tuo köyhän lapsen pieni rahalaina”
- Viel’ jatkoks’ mietit ihan tosiaan!
- Käy eeepäin ”Työmies” katse kirkkahana
- Ja miehen lailla iske oikeaan!
- Myös palstoillasi olkoon vapaa sana
- Ain sorrettujen eestä toimimaan.
- Oot esikoinen, sulle Kanaan Lehti
- Myös aseveljyt olkoon aina rehti
- Ja ”Työmies” ”Länsisuomen” rinnallas
- Ja hauska nähdä, miten lapset meillä
- Näin riemuin kulkee sankarinnoin teillä
- Kuin veljesjoukko jättein voimakas!
Lähde: Työmies 16.1.1902.