Työmiehelle

Työmiehelle.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


Ylös nostaos pääsi jo,
työmies, sankari vaivojen.
Eihän sinua kohtalo
ole suonunna unheeseen.
Onhan toimesi aina vaan
eestä kallihin kansan, maan.
Elon taistelo tarjoovi
heille huomion osanaan,
kenpä osansa ottaapi
täällä palkkana omanaan.
Aina oikeus voitto on
tulos elämän taistelon.
Kauvan vuottelit vaiti näin,
tyydyit orjien osahan.
Kyti toivoja mielessäis,
tunsit nälkeä lomahan.
Tunsit, tulevi pelastus,
oma osasi, oikeus.
Nousit joukolla taistohon
eestä oikean, parahan.
Pyrki henkesi valohon,
toimeen, tietohon vapahan.
Yöhön tyytyä voinut ei,
kaiho päivähän, taistoon vei.
Sulle päiväsi koittaa jo,
senpä tarmosi saavutti;
kunhan kansasi kohtalo
vielä seestyvi selväksi.
Taisto tarmoa kasvattaa,
rauha kukkihin työsi saa.
Tämä kansapa pienoinen
nähdä voipi jo voittonsa,
eellä suurien, mainehen
tietä kulkea loistossa.
Saapi viittoa tietä näin
tasa-arvohon, valoon päin.
Työmies: voimasi jänteinen
tietä raivata, löytää soi.
Sun on kunnia, mainehen,
että kansasi kantaa voi,
että katsehet kummissaan
yhä tähyvi Pohjolaan.


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.