Työmiehelle

Työmiehelle. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Ylös nostaos pääsi jo,

työmies, sankari vaivojen.

Eihän sinua kohtalo

ole suonunna unheeseen.

Onhan toimesi aina vaan

eestä kallihin kansan, maan.

Elon taistelo tarjoovi

heille huomion osanaan,

kenpä osansa ottaapi

täällä palkkana omanaan.

Aina oikeus voitto on

tulos elämän taistelon.

Kauvan vuottelit vaiti näin,

tyydyit orjien osahan.

Kyti toivoja mielessäis,

tunsit nälkeä lomahan.

Tunsit, tulevi pelastus,

oma osasi, oikeus.

Nousit joukolla taistohon

eestä oikean, parahan.

Pyrki henkesi valohon,

toimeen, tietohon vapahan.

Yöhön tyytyä voinut ei,

kaiho päivähän, taistoon vei.

Sulle päiväsi koittaa jo,

senpä tarmosi saavutti;

kunhan kansasi kohtalo

vielä seestyvi selväksi.

Taisto tarmoa kasvattaa,

rauha kukkihin työsi saa.

Tämä kansapa pienoinen

nähdä voipi jo voittonsa,

eellä suurien, mainehen

tietä kulkea loistossa.

Saapi viittoa tietä näin

tasa-arvohon, valoon päin.

Työmies: voimasi jänteinen

tietä raivata, löytää soi.

Sun on kunnia, mainehen,

että kansasi kantaa voi,

että katsehet kummissaan

yhä tähyvi Pohjolaan.

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.