Työlakko

Työlakko. Kirjoittanut Eero Alpi

Te herrainne puolehen käännyitte,

Kun puutteiden kourihin näännyitte,

Lisäpenniä palkkaanne pyysitte pientä,

Kun särvint’ ei ollut, ei laihinta lientä.

Vaan herranne herkkuja söivät vain,

Herkkuisinta herkuilla suurustain.

Te itkitte.

Ei armoa, oikeutta te haitte,

Ivanaurua vastahan vainen saitte.

Te kerroitte kylmistä kellareista,

Ja naistenne rinnoista riutuneista,

Te kuljitte jouten katuja pitkin,

Ja lapsenne leipää ja maitoa itki.

He nauroivat.

Te raivossa nousitte vastahan niitä,

Ja parkua palkaksi saitte vain siitä;

Te heityitte polville herrainne eteen,

Ja poskenne peittyivät kyynelveteen.

Se turhaa. Te etsitte lekkereitä

Ja joitte, ja lapsenne pelkäsi teitä.

Synkkää se.

Ja kansakin katsoi ja johtoja veti:

Jos rahaa ne sais, sen joisivat heti!

Oli kuin olis’ Herrakin hyljännyt teidät

Ja ottanut hoiviinsa yksin heidät.

Te huusitte heille ja huusitte Hälle,

Vaan vaivuitte yhäti syvemmälle.

Ei apua.

Työmiehiä uusia töihinne vaihtui,

Ja siinä toivonne viimekin haihtui.

Nyt naisenne kalpes, ja lapsia kuoli,

Ol’ ainunna leipänä teillä vain huoli.

Vaan herrainne rikkaus kasvoi kai,

Kun helvetti uusia uhreja sai

Teistä – ja heistä.

Lähde: Alpi, Eero 1904: Kajastuksia: runoja. Alfred Lagerbom, Hamina.