Työhön!

Kirjoittanut Kössi Kaatra


– »Jos talven kestäis
kevääseen,
ja kevät koittais
aikaiseen
ja mulle tointa,
työtä tois,
ett’ elatusta
saada vois,
kun leipää vailla
vaimo on
ja lapsi-liuta
alaston
ja minä itse!» –
huokas mies,
ja kalvas katse
tuskaa ties.
Näin eessä talven
aattelee
niin moni mies ja
vapisee;
ja moni äiti
onneton
ja lapsijoukko
turvaton
nyt leivätönnä,
nälissään
on alla talven
inhasään.
Voi miksi osat
päällä maan
niin kumman lailla
jaetaan:
Yks ylivoimin
ahertaa
ja leivän tuskin
siitä saa;
mut toinen täällä
nauttii vaan,
tee kunnon työt’ ei
ollenkaan
ja leipää hällä
liiaks on;
ja kolmas aivan
osaton
on työstä sekä
leivästä
ja tällä täällä
karsinta
on ainoana
osana
ja toivehena
kuolema.
Oi siskot, veikot
yhtykää
ja yhteisvoimin
ryhtykää
suurtyöhön: nälkää
poistamaan;
näin muita, teitä
auttamaan!
Te esimerkki
näyttäkää
ja teossanne
täyttäkää
te tekojenne
perustus
ja edellytys:
oikeus!


Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.