Työhön!

Työhön! Kirjoittanut Kössi Kaatra

– »Jos talven kestäis

kevääseen,

ja kevät koittais

aikaiseen

ja mulle tointa,

työtä tois,

ett’ elatusta

saada vois,

kun leipää vailla

vaimo on

ja lapsi-liuta

alaston

ja minä itse!» –

huokas mies,

ja kalvas katse

tuskaa ties.

Näin eessä talven

aattelee

niin moni mies ja

vapisee;

ja moni äiti

onneton

ja lapsijoukko

turvaton

nyt leivätönnä,

nälissään

on alla talven

inhasään.

Voi miksi osat

päällä maan

niin kumman lailla

jaetaan:

Yks ylivoimin

ahertaa

ja leivän tuskin

siitä saa;

mut toinen täällä

nauttii vaan,

tee kunnon työt’ ei

ollenkaan

ja leipää hällä

liiaks on;

ja kolmas aivan

osaton

on työstä sekä

leivästä

ja tällä täällä

karsinta

on ainoana

osana

ja toivehena

kuolema.

Oi siskot, veikot

yhtykää

ja yhteisvoimin

ryhtykää

suurtyöhön: nälkää

poistamaan;

näin muita, teitä

auttamaan!

Te esimerkki

näyttäkää

ja teossanne

täyttäkää

te tekojenne

perustus

ja edellytys:

oikeus!

Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.