Tuutulaulu

Tuutulaulu. Kirjoittanut Immi Hellén

Päivä paistaa tupamme ruutuhun,

se paistaa hellästi tuutuhun,

ja ulkona käkönen kukkuu.

Miks tuvassa hiljaa kuiskaillaan?

Miks hiipivät veikot varpaillaan? –

Pien’ Eine tuudussa nukkuu.

Hän uinuvi hiljaa, hymyillen.

Mitä näätkään unissa, pienoinen.

Oi, kuljetko kukkatarhaa?

Vai siivinkö valkein, puhtoisin

sinä liitelet tarhoissa Eedenin,

maan tumman tunne et harhaa.

Liet asukas kaukaisen valonmaan,

miel’ muistoja tuolta nyt tulvillaan.

Oi, kertoa noista jos voisit!

Sinä sinnepä meidätkin siirtäisit,

kuvat sieluumme pyhäiset piirtäisit,

sinä taivahan tupaamme toisit.

Sinä tuot sen kuitenkin, rakkahin,

sinä tuot sen katsein säteilevin,

jos puuttuukin sanoja sulta.

Kun kuljet sylistä sylihin,

viet meidätkin taivaan kylihin,

pien’ Einemme, Einekulta.

1925.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.