Tuulten tuudittama (1878)

Tuulten tuudittama. Kirjoittanut F. F. Brummer

Viljapellon pyörtäneellä

Rehoitteli ruusunen,

Kesäpäivän heltehellä

Loistelihe kaunonen.

Monta tuulta tuuditteli

Ruusuiseni kukkia,

Monet perhot muiskutteli

Pienokaisen poskia.

Syksy saapui; ruususelta

Loiston, julma, ryösteli.

Tuulet tuntui kolkommilta,

Ohi perhot rienteli.

Väisteletkö ruusu raiskaa,

Hyljäätkö sa omasi?

Ruusu lausuu. Perho kuiskaa:

”Pistävät on okasi”.

”Kiittämätöin,” ruusu huokaa,

”Kesäpäivän lempinyt

Etpä huomannut sa okaa,

Ei se silloin pistänyt.”

Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1878: Runoelmia. I. H. F. Helminen, Jyväskylä.