Tuulastaja.

Kirjoittanut Lauri Ekberg


Mi valo tuo, jok’ yössä pimeässä
Noin kirkkahasti tuolla loistelee?
Ken uneton ja mitä etsimässä
Yön helmassa siell’ yksin liikkunee?
Sä lähestyt. Jo näkyy tänne, miksi
On pitkin rantaa venhees harhaillut: –
On elon huolet unes valtaajiksi
Jo päässyt, kurja, siks et nukkunut.
Öin, päivin vaan sa etsit uuttarasti,
Ravinto kestävä kuin huoles ois. –
Niin etsit nytkin, mut vaan siihen asti
Kuin sammuu tervakset, – käyt silloin pois.
Niin, etsi vaan! Sa luultavasti löydät,
Mit’ etsitkin; on kirkas valosi. –
Kun päivä joutuu, silloin tyhjät pöydät
Ei eessäs oo, – saat elää huoleti.


Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.