Tuulastaja

Tuulastaja. Kirjoittanut Lauri Ekberg

Mi valo tuo, jok’ yössä pimeässä

Noin kirkkahasti tuolla loistelee?

Ken uneton ja mitä etsimässä

Yön helmassa siell’ yksin liikkunee?

Sä lähestyt. Jo näkyy tänne, miksi

On pitkin rantaa venhees harhaillut: –

On elon huolet unes valtaajiksi

Jo päässyt, kurja, siks et nukkunut.

Öin, päivin vaan sa etsit uuttarasti,

Ravinto kestävä kuin huoles ois. –

Niin etsit nytkin, mut vaan siihen asti

Kuin sammuu tervakset, – käyt silloin pois.

Niin, etsi vaan! Sa luultavasti löydät,

Mit’ etsitkin; on kirkas valosi. –

Kun päivä joutuu, silloin tyhjät pöydät

Ei eessäs oo, – saat elää huoleti.

Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.