Tuska (Kaatra)

Tuska. Kirjoittanut Kössi Kaatra

Tuo tuska, tunne katkera,

miel’ala ahdas, ankea,

tää vieras kutsumaton

on niinkuin ilma; lailla sen

se tunkee läpi seinien

ja saapuu alle katon;

sua puristaa

ja painaltaa,

sun rintaas repii, raatelee,

verisin silmin katselee

ja hymyilee

kuin pahahenki. Eessä sen

sä seisot, raukka, vavisten

ja tunnet kuuman tuskahien,

mi löytää tien

sun otsaltas

ja kasvoiltas,

käy kautta joka huokosen.

Kun sulla juhlahetki lie,

mi sydämestäs huolet vie,

niin ole varuillasi:

voi tuska tulla koska vaan!

Kun riemuitset sä parhaillaan,

on tuska ovellasi

ja sisään käy,

vaikk’ei se näy,

ja sitoo kieles, jolla sa

juur’ aijoit sanoin lausua

sun onneas,

ja povestas

vie rauhan, tappaa tahtosi

ja murtaa mahtisi.

Kun päivän hikihatussa

sa olit työssä, toimessa

ja väsyit iltasella,

niin ällös usko, että sa

yön tullen taidat nukkua,

vaikk’ olet vuotehella;

näät, tuska jo

kuin kohtalo,

niin säälimättä seisovi

vuoteellas sekä laulavi

sun korvaas hauta virsiä;

sen hyminä,

jok’ on kuin virttä helvetin,

suo vaipua ei unihin;

vaan valvoen

ja kärsien

näet koittavan sä päivyen,

mi vaatii sulta voimia

ja täyttä tarmoo, tahtoa,

vaikk’ öinen tuska vei jo ne.

Ei auta: Elä! Tottele!

Jos olet luonne voimakas

ja tahdoltasi tarmokas,

niin tuskan voit sä voittaa.

Työ! Se on sulle pelastus.

Kun sulle saapuu ahdistus

ja sua saada koittaa,

niin ota työ

ja sillä lyö

tuo tuska pois; mut kestäös

ja olan takaa iskeös

kuin aikamies,

mi seistä ties

edestä hengen, elämän.

Näin tuskan inhan, ilkeän

sä voitat kerta kerralta,

niin että viimein herrana

voit sitä hallita.

Sa tutki olemusta sen,

käy, tunge läpi verhojen,

sen etsi ydinkohtaa:

Mik’ on tuo tuska? Varjoko,

epäilyn siitos, valheko,

jot’ aatos heikko johtaa?

Sit’ tutki sa

ja pelotta

lyö rikki, murra kärki sen,

tuo myrkkyinen,

ja nouse alta ahdingon.

Sun voitto on!

Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.