Turun marsi.
Suomennuksen koe.
Kirjoittanut Zacharias Topelius


Eteenpäin valon radalla sa
Aaltonen Auran helmoilta,
Sä lippumme ensi vartia,
Sikiö Suonien majoilta!
Yöstä, kuollost, pimeydestä
Nouse eloon! ne murtaen,
Nouse! kuin aalto Airistosta,
Murto-jäistä tulvaen.
O Auran seutu! tähtikirkas,
Sä ranta meri-lemuinen,
Jossa ilman tuuli vilpas
Raivoaapi läntinen!
Sun korkeassa temppelissäs
On Suomen valo taimennut;
Maine puhelee linnohistas;
Seppelees mietteet kauneillut.
Sun tuli, veri ja kyyneleet,
Nero ja kunto miehevä
Ovat Suomen äidiks’ vihinneet,
Sä Auran seutu ylevä!
”Niokset lausuvat patsaissas
Loiston, kuin on meill’ langennut;
Muhkeissa uros-haudoissas
On vuosisadat levännyt.
Muistos aikaa ei tukehuttaa,
Eikä perintös kuolla saa;
Sen täytyy kukat virvotuttaa,
Jälkeisissäsi kasvava.
Se kasvaa ulos rivistämme
Tarjoten kansall’ helmojaan;
Levittäy maa-piirissämme
Nimi Varsinais-Suomen maan.
Yl’s vanhan Auran aalto nuori
Leviä mailla, kansoilla;
Käy mereksi, rantoja suori!
Valkeutesi virroilla
Yksi on tahto, yks meidän maa;
Sä Suomen sydän lyö nyt
Mikä voima meidät eroittaa
Ennenkuin kaikk’ on rauennut?
Riennä radalla valkeuden,
Riennä isäisi jäljillä,
Meillä vaan on Suomen lippunen
Uuden ajan loisto meillä.
Onni perimme antajalle
Kaunisna vuosi-sadoille!
Onni Aura redivivalle,
Rediviva Fennialle!

n–g.
Suomentaja.


Lähde: 19.2.1869 Sanomia Turusta.