Turun marsi

Turun marsi. Suomennuksen koe. Kirjoittanut Zacharias Topelius

Eteenpäin valon radalla sa

Aaltonen Auran helmoilta,

Sä lippumme ensi vartia,

Sikiö Suonien majoilta!

Yöstä, kuollost, pimeydestä

Nouse eloon! ne murtaen,

Nouse! kuin aalto Airistosta,

Murto-jäistä tulvaen.

O Auran seutu! tähtikirkas,

Sä ranta meri-lemuinen,

Jossa ilman tuuli vilpas

Raivoaapi läntinen!

Sun korkeassa temppelissäs

On Suomen valo taimennut;

Maine puhelee linnohistas;

Seppelees mietteet kauneillut.

Sun tuli, veri ja kyyneleet,

Nero ja kunto miehevä

Ovat Suomen äidiks’ vihinneet,

Sä Auran seutu ylevä!

”Niokset lausuvat patsaissas

Loiston, kuin on meill’ langennut;

Muhkeissa uros-haudoissas

On vuosisadat levännyt.

Muistos aikaa ei tukehuttaa,

Eikä perintös kuolla saa;

Sen täytyy kukat virvotuttaa,

Jälkeisissäsi kasvava.

Se kasvaa ulos rivistämme

Tarjoten kansall’ helmojaan;

Levittäy maa-piirissämme

Nimi Varsinais-Suomen maan.

Yl’s vanhan Auran aalto nuori

Leviä mailla, kansoilla;

Käy mereksi, rantoja suori!

Valkeutesi virroilla

Yksi on tahto, yks meidän maa;

Sä Suomen sydän lyö nyt

Mikä voima meidät eroittaa

Ennenkuin kaikk’ on rauennut?

Riennä radalla valkeuden,

Riennä isäisi jäljillä,

Meillä vaan on Suomen lippunen

Uuden ajan loisto meillä.

Onni perimme antajalle

Kaunisna vuosi-sadoille!

Onni Aura redivivalle,

Rediviva Fennialle!

n–g.
Suomentaja.

Lähde: 19.2.1869 Sanomia Turusta.