Turhaanko

Turhaanko. Kirjoittanut Emil Lindahl

Turhaanko tuskasta vapisin

minä, hurmaa kun huuleni janoi,

vertani vastahan napisin,

kun se elämän riemuja anoi.

Turhaanko tuntehet nuoruuden

utuaatteiden immelle vannoin,

luonnolle – suurelle lemmellen

vainen vaivaisen almuja annoin.

Turhaanko, kutrit kun kiehtoivat,

sulokaartehet silmiä lumos,

pois käänsin ma katseeni kaipaavat

noista, aatteeni kutsunsa kumos.

Turhaanko kaijutin kanneltain,

elon kaiho kun huippuhun nousi,

tuskat niin tummat mun sielussain

kuin tuonelan joutsenet sousi.

Turhaanko, turhaanko kaiken tein,

sydän sairaasti kiihkot en kysyy;

turhaanko uhrasin aatteellein,

kun se kuitenkin haaveena pysyy!

Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.