Turhaanko.

Kirjoittanut Emil Lindahl


Turhaanko tuskasta vapisin
minä, hurmaa kun huuleni janoi,
vertani vastahan napisin,
kun se elämän riemuja anoi.
Turhaanko tuntehet nuoruuden
utuaatteiden immelle vannoin,
luonnolle – suurelle lemmellen
vainen vaivaisen almuja annoin.
Turhaanko, kutrit kun kiehtoivat,
sulokaartehet silmiä lumos,
pois käänsin ma katseeni kaipaavat
noista, aatteeni kutsunsa kumos.
Turhaanko kaijutin kanneltain,
elon kaiho kun huippuhun nousi,
tuskat niin tummat mun sielussain
kuin tuonelan joutsenet sousi.
Turhaanko, turhaanko kaiken tein,
sydän sairaasti kiihkot en kysyy;
turhaanko uhrasin aatteellein,
kun se kuitenkin haaveena pysyy!


Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.