Tuonelasta tulleen tarina Suomen kielestä
| Tuonelasta tulleen tarina Suomen kielestä. Kirjoittanut Jaakko Juteini |
Kansan kieli kaikuvainen
Suomessa on sopivainen
asioita ajamaan,
laulujakin latomaan.
- Kiittäjäldä Suomen kielen,
- tuonelasta tulduansa,
- tarjona on tarinaksi
- tässä satu salaisuuden;
- näin hän puhui puolestansa,
- lausui puolin laulamalla:
- Manalassa matkustellen
- olen minä omin silmin
- tundemahan tullut tuonen,
- nähnyt toivon täytetyksi.
- Mitä meille maailmassa
- tulevaista tapahtuupi,
- on jo siellä selvemmästi
- ennen sitä ennustettu;
- sillä se kuin peilin pohja
- kuvaileepi kummitellen
- tapaukset tandereella,
- samaten kuin kuolduansa
- kungin tundo, myötä tuotu,
- endistäkin elämäänsä.
- Kielen kauan hyljätyngin,
- martahana Suomen maassa,
- kasvatetun kalvehessa
- menestystä merkillistä
- muistuttelen minä muille;
- tunnettuna tuonelassa
- on se siellä selvinneenä,
- aivan kaunis kandeleelle,
- suora suuri sanoildansa,
- jotka käyvät keveästi
- saatettaissa saapuneita
- mainioita mandereella,
- kunnialle kumppaniksi.
- Vaan ei suotu valistellen
- tuota vielä tiettäväksi
- koska muutos maailmassa
- levon kautta lähestyypi;
- sillä sitä viivyttääpi
- kina, riita kirja-miesten,
- kuin nyt kukin omaistansa,
- puhettansa puuttuvaista
- tarjoaapi tahtomalla
- yksin arvon alaiseksi
- yhteiseksi yritellen.
- Murtehita maiskutellen,
- jotka tuovat tuskan suulle,
- korvillekin kolkutusta,
- Hämäläinen hämmendääpi
- puustavia puheissansa
- tehden d-stä r-rän, l-län;
- Sanoissansa Savolainen,
- ynnä kansan Karjalassa,
- poikinensa Pohjan maalla
- ombi varsin vailla d-tä,
- b-tä, g-tä pehmikkeenä;
- Turkulainen turmeleepi
- sanat kaikki katkomalla.
- Mutta tuolla tuonelassa
- näkö näytti kielen yhden,
- kannastansa kasvaneena,
- oikenevan omaisille
- kuuluisaksi kunnon töissä,
- ajettaissa asioita,
- sopivaksi soittajalle
- kandeletta kaikuvaista.
- Virheistänsä viimeiseldä
- puhe kerran puhdistuupi,
- sanat jäykät, jäätyneetkin
- suomendunut suloisiksi
- yli kaiken kansakunnan.
- Helisevä, hellä kieli,
- soma, niin kuin linnun soitto,
- sillä lailla siliääpi
- laulullekin lauhkeaksi.
- Kautta kielen yhdistyksen
- menestyvät menot kaikki,
- niin kuin kello kokonainen
- humiseepi huokeasti,
- vaan on halpa haljenneena,
- säröisenä säriseepi.
W – s –
Lähde: Sanan Saattaja Viipurista -lehden vuosikerta 1841, 5. kesäkuuta s. 1–2. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 23.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Sanan Saattaja Viipurista, vuosikerta 1841. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ssv/ssv1841_rdf.xml.