Tuomi kartanolla

Tuomi kartanolla Kirjoittanut Eino Leino

I

Aksel Gallen-Kallela puhuu:

Kasva, tuomi, kartanolla,

kartu vuosi, kaksi,

itse sinut istutin ma,

vartu vankemmaksi!

Nouse niinkuin norja neiti,

kuki kukkapäänä,

heilu vielä hetki, kaksi

tuulten tukkapäänä.

Viel’ en valmis, siksi varro:

ennen kuin ma kuolen

kerran kevät-yönä sinut

matkasauvaks vuolen.

Lähden sinne, minne mieli,

mist’ en enää palaa,

sinne, jonne sydämeni

öin ja päivin halaa.

Siellä sinut istutan ma

virran vienon rantaan,

pyhän alle päiväpalmun

aron kultasantaan.

Saat sa siellä uneksia

ijankaikkisuutta

tähtiteltan kattaessa

taivonkantta uutta;

nousta kohti korkeutta

niinkuin henkeniki,

kukkia kuin itse kukin

ijäisyyttä liki.

II

Muhamed Bin Juma puhuu:

Puu pyhä! Kuule

kunnon miestä,

mi aamulla astuu

majansa ovesta,

auringon paistaen

kasteisille

akasia-puille,

majani-lehdille!

Puu pyhä! Nouset

paikalta, kunne

saapui veljeni

vierailta mailta,

veljeni, valkea mies:

saapui, sauvansa

maahan iski,

teltan teki,

siinä asui,

askarteli,

katseli usein

tähtiä päin.

Puu pyhä! Humiset

taruja outoja

oudoista maista,

oudoista ovista,

minne on minunkin

mieleni kerran

oudolla hiekalla

valkenemaan

outojen tähtien alla.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.