Tuohesta

Tuohesta Kirjoittanut Pentti Lyytinen

Tuohi on minun nimeni,

Koivusta olen kotosi,

Tuohesta tuloo kaluva:

Sekä kopsa että kontti,

Vielä virsutkin välistä,

Joilla maata marssitahan.

Ennen näitä aikojamme

Tuohella peitin pesämme,

Katoin kaikki kartanomme

Aivan leveillä levyillä.

Tuohitorvella tohotti

Pienet pojat paimenessa,

Sillä suten säiköittivät

Lammas laumasta sivuite.

Olipa kirkon Kellonakin

Suuri torvi Suonenjoilla;

Sillä soittelin somasti,

Kiirehtelin kirkkohoonkin.

Tuli vielä nuottanuora

Pitempi kuin piiskan siima,

Joilla kalat karkastiihin

Aina apajan periltä;

Vielä viskimet veneesen,

Jolla vettä viskataahan,

Joka on tuohesta tullut,

Tämä koivusta kotosin.

Nyt ei tuohta tuon enempi:

Tuskin tuppikaan tuloopi.

Koivun vyönä viisi vuotta

Päällen kolmen kymmenenkin

Puristelin puuta kiini,

Koivuvani kasvattelin,

Jonka juuresta jurahti

Koko koivu kossinensa.

Tuosta tuli tuokkosetkin,

Tuosta nuokin nuottanuorat,

Tuli tuosta tuhansia

Kaikenlaisia kaluja

Kuin on muistosta murennut

Tuohen tuummat tukkunansa.

Tuohest’ on tullut veneitä

Ameriikas aprikoitu –

En ole silmillä sihannut

Waan olen kuullut korvillani.

Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.