Tunturin tuolla puolen
Tunturin tuolla puolen. Kirjoittanut Bjørnstjerne Bjørnson |
Suoment. Reinhold Roine. |
- Mitäpä saanen nähdäkään
- Tunturin tuolla puolen?
- Silmä kai kohtaa pelkän jään!
- Ympärilläni metsän nään,
- Taa sen mieleni veisi; –
- Kun se vain rohkeneisi.
- Kotka läks nopsana nousemaan
- Tunturin tuolle puolen, –
- Päivähän voimaa uhkuavaan
- Liitävi luontonsa lauhduttamaan,
- Tänne se jäädä ei malta, –
- Lennellä vapaa valta.
- Tuuhea leppäkin toivoilee
- Tunturin tuolle puolen?
- Lehtensä painohon uupunee, –
- Linnut kummia kertoilee,
- Oksilla lintuja kantaa, –
- Kaipion raueta antaa.
- Aikansa kaiken kaihottuaan
- Tunturin tuolle puolen,
- Aina pettyen toiveissaan,
- Riutuvi, voipuu voimiltaan, –
- Kuulevi lintujen kielen,
- Arvaa laulujen mielen.
- Tänne miks lintunen liehahdat
- Tunturin tuolta puolen?
- Siellähän maisemat mieluisat,
- Ilmat lennellä laajemmat, –
- Kaihoa vaan tulit tuomaan,
- Mutta et siipiä suomaan.
- Saavunko koskaan, koskaankaan
- Tunturin tuolle puolen?
- Ainako jäillään, kauhuillaan
- Aattehet kytkevi vankinaan
- Synkeä muuri, – tullen
- Kuolinkirstuksi mullen.
- Pois, pois tahdon, kauas pois
- Tunturin tuolle puolen!
- Ahtahat kahlehet kuolon tois,
- Nuor’ olen, hauras, en kestää vois, –
- Pois minun suokaa mennä,
- Syrjähän muurin en lennä.
- Kerran, sen tiedän, mun päättyvi tie
- Tunturin tuolle puolen.
- Mut ei vielä kai, Luojani, lie
- Auki uksi, mi luoksesi vie. –
- Sulkevas vielä sen soisin,
- Jotta kaihota voisin.
Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.