Tunturin tuolla puolen

Tunturin tuolla puolen.

Kirjoittanut Bjørnstjerne Bjørnson
Suoment. Reinhold Roine.


Mitäpä saanen nähdäkään
    Tunturin tuolla puolen?
Silmä kai kohtaa pelkän jään!
Ympärilläni metsän nään,
    Taa sen mieleni veisi; –
    Kun se vain rohkeneisi.
Kotka läks nopsana nousemaan
    Tunturin tuolle puolen, –
Päivähän voimaa uhkuavaan
Liitävi luontonsa lauhduttamaan,
    Tänne se jäädä ei malta, –
    Lennellä vapaa valta.
Tuuhea leppäkin toivoilee
    Tunturin tuolle puolen?
Lehtensä painohon uupunee, –
Linnut kummia kertoilee,
    Oksilla lintuja kantaa, –
    Kaipion raueta antaa.
Aikansa kaiken kaihottuaan
    Tunturin tuolle puolen,
Aina pettyen toiveissaan,
Riutuvi, voipuu voimiltaan, –
    Kuulevi lintujen kielen,
    Arvaa laulujen mielen.
Tänne miks lintunen liehahdat
    Tunturin tuolta puolen?
Siellähän maisemat mieluisat,
Ilmat lennellä laajemmat, –
    Kaihoa vaan tulit tuomaan,
    Mutta et siipiä suomaan.
Saavunko koskaan, koskaankaan
    Tunturin tuolle puolen?
Ainako jäillään, kauhuillaan
Aattehet kytkevi vankinaan
    Synkeä muuri, – tullen
    Kuolinkirstuksi mullen.
Pois, pois tahdon, kauas pois
    Tunturin tuolle puolen!
Ahtahat kahlehet kuolon tois,
Nuor’ olen, hauras, en kestää vois, –
    Pois minun suokaa mennä,
    Syrjähän muurin en lennä.
Kerran, sen tiedän, mun päättyvi tie
    Tunturin tuolle puolen.
Mut ei vielä kai, Luojani, lie
Auki uksi, mi luoksesi vie. –
    Sulkevas vielä sen soisin,
    Jotta kaihota voisin.


Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.