Tunnustan – tuomitkaa!

Tunnustan – tuomitkaa! Kirjoittanut Lauri Letonmäki

Minä tunnustan – tuomitkaa!

Olen syyllinen edessä lain,

lain pyhimmän kuin mitä taivas ja maa

tuntevat vain.

Pyhän hengen se pilkka on,

jot’ ei konsahan anteeksi saa,

jost’ antavat tulikivi-tuomion

taivas ja maa.

Tämä kuolemansyntini on:

Olen kieltänyt röyhkeillen

tuon kolmasti pyhän kukkaron

pyhyyden.

Vedin pyhimyskasvoiltaan

alas hyveen naamion –

kunnes näytin mä paksun ja paljakan

kukkaron.

Oli saarnatekstini siis:

Sinä kirkastu hyveissäs –

niin ne nylkevät nahkoja neljä ja viis

seljästäs!

En lampaanvilloihin

voi selkääni piilottaa.

Minä – luokkavihaa saarnasin,

tuomitkaa!

Lähde: Letonmäki, Lauri 1918: Ohjelmarunoja: 2:nen vihko. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.