Tunnustan – tuomitkaa!

Tunnustan – tuomitkaa!

Kirjoittanut Lauri Letonmäki


Minä tunnustan – tuomitkaa!
Olen syyllinen edessä lain,
lain pyhimmän kuin mitä taivas ja maa
tuntevat vain.
Pyhän hengen se pilkka on,
jot’ ei konsahan anteeksi saa,
jost’ antavat tulikivi-tuomion
taivas ja maa.
Tämä kuolemansyntini on:
Olen kieltänyt röyhkeillen
tuon kolmasti pyhän kukkaron
pyhyyden.
Vedin pyhimyskasvoiltaan
alas hyveen naamion –
kunnes näytin mä paksun ja paljakan
kukkaron.
Oli saarnatekstini siis:
Sinä kirkastu hyveissäs –
niin ne nylkevät nahkoja neljä ja viis
seljästäs!
En lampaanvilloihin
voi selkääni piilottaa.
Minä – luokkavihaa saarnasin,
tuomitkaa!


Lähde: Letonmäki, Lauri 1918: Ohjelmarunoja: 2:nen vihko. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.