Tummaa
Tummaa. Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- Virvatulet väikkyää,
- vilppivirret soivat,
- myrkky musta läikkyää.
- – Missä onpi hoivat?
- Kadotusta, kuolemaa,
- veren punoitusta,
- kavaluutta katalaa.
- – Liekö lohdutusta?
- Puoliyötä, hämärää,
- yötä päivän päällä.
- Ylen monta itkevää
- tuskahista täällä
- odottaapi aamua,
- havajaakin yöhön,
- vailla tointa, tarmoa
- elämähän, työhön.
- Eikä täällä tahdota
- elää eikä kuolla,
- seistä, eikä kaatua,
- tahdotaan vaan huolla.
- Eikä ole ollenkaan
- oikeata, väärää.
- Sidesilmin kuljetaan. –
- Mikä minkin määrää?
- Veljeyspä vaeltaa
- lailla lauhan lampaan. –
- Tarkka silmä sillä saa
- nähdä torahampaan.
- Romua on ihanteet,
- hyvä horjuvaista;
- omantunnon tuntehet
- ihan samallaista.
- Siellä, missä kylvetään
- hyvän siemeniä,
- siellä sitä niitetään
- pahan jyväsiä.
- Tuskavaippa verhoaa
- maita, mantereita.
- Eiköhän ne liekin vaan
- Tuonen tantereita?
Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.