Tulva

Kirjoittanut Katri Vala


Parahdat unessa, lapsi,
silmin kauhistunein
ojennat pientä kättäs.
Katso, kaikki on hyvin,
lamppu palaa, on lämmin,
ulkona kuusi ja koivu,
hopeavillainen hämy
untasi vartioi.
Hymyilet, uinahdat jälleen.
– – – – – –
Kuuntelen vavisten.
Mustat voimat hiipivät kaikkialla.
Ne murtavat Styxin padot.
Kuoleman virta tulvii
yli elävien maan.
Kuuletko lohikäärmesihinän
myrkyllisessä usvassa?
Kumiseva tuho.
Miljoonat nuoret ruumiit
ajelehtivat maan pinnalla.
Suunnattomana lankeaa varjo
yli valittavan maan.
Kuuntelen vavisten:
ruhjovat laineet
hyökyvät seiniä vasten.
Taloni,
lyhty pimeässä aallokossa,
vapisee, huojuu.
Milloin luhistuvat seinät?
– – – – – –
Parahdat unessas, lapsi,
silmin kauhistunein
ojennat pientä kättäs.
Katso, kaikki on hyvin.
Syksyn tuuli tuutii
silmulapsia uneen.
Keväällä riemullista
on herätä aurinkoon.
Hymyilet, uinahdat jälleen.

1935.


Lähde: Vala, Katri 1942: Pesäpuu palaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.