Tulta

Tulta Kirjoittanut Saima Harmaja

Poloinen armas, synkeytes vanki,

miks minuun koskea ei kätes saa?

Mun ruumiini ei ole valkohanki,

min kättes tuska voisi tummentaa.

En ole ruusu terälehdin aroin,

mi hajoo, vaikka kosket hellävaroin.

Ma olen tulta, joka loimuaa.

Sa poloinen, mi itsestäs et tiedä,

voit kaiken pimeytes minuun viedä,

ja puhtaammin vain liekki hulmahtaa.

Jokainen varjos häviää ja hukkuu

poveeni, missä sydämesi nukkuu,

unessaan unta nähden huumaavaa.

Mun suojaani sa ethän siltä kiellä?

Tuleni anna tuskas tomu niellä,

käsilles suo, ne mitä isoaa!

Ma olen syvyydessä lämmin saari,

sun kättes alla olen liekin kaari.

Kipusi tuo! Se minuun uppoaa.

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.