Tulivuori

Tulivuori Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Talot viruivat kuin härnäten minun arpisilla parmaillani.

Polut kiipeilivät julkeina minun vaiennutta lakeani.

Illoin nauroivat ikkunat ja ovet minun vaarattomuuttani.

Minä ruokin heitä kuumimmassa paisteessa paahtuneella nisulla.

Minä juotin heille viinirypäleitteni säkenöivintä mehua.

Minun äyräitteni multa oli aina siunatussa tilassa.

Kauan minä kuuntelin, kyklooppisilmäni valvoi päivällä ja yöllä.

Paljon sai he minulta lahjaksi, minkä muut saa raskaalla työllä.

Hievahtamatta seisoin, antimet riippuen rehevinä vyöllä.

Maatajalkainen kansa ilkkuen kauneuttani hävitti.

Kuten vihollislauma villi se minua ryösti, raateli.

Kraatterin sotalaulun luulivat he mykistyneen iäksi.

Eräänä yönä minä pudistin kiharoitani kerta –

tuokiossa oli heidän naurunsa itkua ja verta!

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.