Tulikukat
Tulikukat. Kirjoittanut José María de Heredia |
Suom. Kaarlo Sarkia. |
- Kun nousi Kaaoksesta aikain koi,
- vuossadoin luvuttomin laavalaine
- löi Vuoren kidasta, ja tulen paine
- sen ylle hulmuavan töyhdön loi.
- Nyt vait on huippu. Lintu juoda voi,
- miss’ satoi tuhka, kuohui alkuaine.
- Jo sammui kraatteri, ja rauhan sai ne
- maan veret, jotka ammoin kapinoi.
- Mut hiillos tulipalon muinaisen
- kuin kuumuutensa huokuis äärimmäisen,
- kas, vielä reunamalle nielun jäisen,
- kuin iskis hiljaisuuteen pitkäinen,
- luo, ympärillään siitepölyn kulta,
- nyt kaktus liekehtiväin kukkain tulta.
Lähde: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja. 1934. Toimittanut Anna-Maria Tallgren. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.