Tulevaisuuden aviomies

Tulevaisuuden aviomies. Kirjoittanut anonyymi

– Kuuleppas, Annaseni, sanoi hän hiukkasen hermostuneena, kun hänen »parempi puolensa» laski aamulehden käsistään, sytytti sikaarin ja teki lähtöä puotiinsa. Rakas Anna, voitko antaa minulle hiukkasen rahaa tänään?

Vaimo heitti kärsimättömän katseen mieheensä.

– Taasko rahaa. Aina vaan rahaa, sanoi hän äreästi. Enkö viime torstaina – aivan oikein, viime torstaina antanut sinulle tämän viikon huushollirahat. Ovatko no nyt jo lopussa! Näyttää todellakin siltä, kuin olisitte te miehet sitä mieltä, että me naiset olemme oikeat rahalaitokset.

– Mutta, rakas Anna, huomautti mies nöyrästi, sinä unhotat, että palvelustytöille on maksettava palkka, että vesivuokra on suoritettava ja että lapset tarvitsevat uusia kenkiä.

– Enkö jo antanut sinulle rahaa noihin tarpeisiin?

– Ei, ystäväiseni, se oli Greetan flanelli-alushameisiin, joita paraikaa ompelen. Ja sitten, rakkaani, lupaa ettet suutu! – näin niin halpoja housuja Janssonin konkurssimyynnissä, etten voinut olla parin ostamatta – tiedäthän hyvin, että minulla tuskin on vaateriepu ylläni.

– Aina samaa virttä, Yrjö, sanoi rouva suuttuneena; ylellisyytesi vaatteissa on todella syntiä – on vaan vahinko, ettet itse tarvitse rahojasi ansaita – silloin ymmärtäisit niitä oikein arvostella. Täss’on rahat! Vaan koeta nyt Jumalan tähden suorittaa huushollilaskuja äläkä tuhlaa kaikki turhamaisuuksiin.

– Kiitos, Annaseni! Hiton oiva vaimo minulla kumminkin on! huudahti hän riemuissaan. Anna minun auttaa kappa päällesi, lisäsi hän seuraten vaimoaan etehiseen. Mihin aikaan tulet kotia, armaani?

– Sitä en voi varmaan sanoa, vastasi vaimo välinpitämättömästi.

Lähde: Työmies 5.10.1900.