Tule!
Tule! Kirjoittanut Eino Pakarinen |
- Tule, ystävä, askelin kiireisin, tule ennenkuin myöhäksi käy,
- sua vartoan vain, sinä armaisin, sua miksikä vielä ei näy?
- On polku mun luokseni kaitainen, sitä käydäkö uskalla et –
- tai oisitko siltä jo poikennut pois ja metsissä harhailet?
- Olis ollut jo aika saapua sun – jo on kauan, kun loppui työ,
- tule, kiirehdi ennenkuin myöhäksi käy ja synkkä saapuu yö.
- Jos onkin polku se kaltainen, mikä luokseni armas sun tuo,
- ja haavoitat jalkasi hentoisen, minä haavat suutelen nuo.
- Oi, etkö sä kuule mun kutsuain, sekö enää sulle ei sois,
- minä varron, turhaanko vartonen, mikä hetki vain sinut tois?
- Tule, ystävä, askelin kiireisin, tule, tuska mun maahan jo lyö,
- tule armahin, ennenkuin myöhäksi käy ja – äänetön alkaa yö.
Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.