Tukkimiesten marssi

Tukkimiesten marssi Kirjoittanut Ragnar Rusko

Soi syttyen nyt sotatorvet,

tylyt louhikot, virtain suut,

karut kankahat, Karjalan korvet,

nyt soi satavuotiset puut!

Nyt soittoas hongikot kaikuu,

sen tahdissa kirvehet lyö.

Salon keskeltä laulumme raikuu, –

näin luistavi valtava työ.

Se on mies, joka viimeksi kestää,

ken ei lannistu vastuksiin.

Monet voimat ne työtämme estää,

mi vie heikommat horroksiin.

Vaan uskomme valtamme voimaan

ja luottamus voittohon työn

sahat saapi ja kirvehet soimaan

ilolaulua keskellä yön.

Jos kourasta tappara kirpois, –

elo kelmeä kangastais.

Jos ei veljeystuntoa nyt ois,

tuho, turmio luokan sais.

Me iskemme yhtehen tahtiin –

me nostamme valtamme näin

ylös kommuunin voimaan ja mahtiin

ilomielin ja pystyssä päin.

1932

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.