Tuhlaajapojan puolesta

70. Tuhlaajapojan puolesta. Kirjoittanut Simo Korpela

Sun puolees, Jeesus, itkein käännyn

Mun lapseni vuoks rakkahan,

Jok’ kulkee tietä kuoleman.

Mä murheen alle aivan näännyn,

Kun nään sen raukan hukkuvan.

Syyt tunnet isän suureen huoleen,

Käsität äidin kyyneleen

Sä, paimen lampaan kadonneen.

Luo katsees siis mun kurjan puoleen,

Viel’ anna toivo sydämeen!

Oi estä lapsen’ hukkumasta,

Vie rauhan tielle rauhaton

Ja saata armos tuntohon,

Ettei hän heräis sitte vasta,

Kun sanotaan: jo myöhäist’ on!

Hän oli taivaan lahja mulle,

Mut murhetta hän mulle tuo,

Näin synnin lähteistä kun juo.

Mut onhan lapsi hän myös sulle,

Siks ohjaa häntä ristis luo!

Niin ohjaa häntä ristis luoksi

Siell’ armon saamaan armosta

Ja katko syntikahleensa!

Vuoks hänenkin sun veres juoksi,

Siks verelläs hän puhdista!

Sun kuvakses on luotu hänkin

Ja lisäämään sun kunniaas,

Sä kuvas kirkasta siis taas!

Luoduistas muistat pienimmänkin,

Et hylkää kalliist’ ostamaas!

Kun hyvän hylkää, vitsaas käytä

Ja saata vaivaan maalliseen,

Ettei hän joutuis ijäiseen!

Työs aloit hänessä, se täytä!

Pelasta sielu taivaaseen!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.