Tuhlaajapoika (Luoma)

Tuhlaajapoika. Kirjoittanut Samppa Luoma

Niin viehkeä on hän varreltaan

kun näin häntä katselen takaa!

Hänen kanssaan töllini tavarat

minä tahtoisin tasan jakaa.

Hän on niin hieno ja herttainen

kun näin minuun silmän luopi,

se katse on kirkas ja polttava,

se tulta mun sieluuni tuopi.

Niin oudot ja uudet unelmat

mun rinnassa eloon herää:

hänet tahtoisin ottaa omakseni

ja hoitaa kuin silmäterää.

Niin tahtoisin häntä mä suudella

kuin suutelee äiti lastaan,

kuin tuhlaajapoika isäänsä,

häntä painaa rintaani vastaan.

Lien tuhlaajapoika ma ollutkin –

en tuhlaaja kiiltävän kullan –

Minä lempeä olen tuhlannut,

ja parhainta mitä on mulla.

Hän on niin hellä ja herttainen

kun näin minuun silmän luopi –

Se katse kaino ja herttainen

se toivoa sieluhun tuopi...

Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.