Tuhlaajapoika (Luoma)

Tuhlaajapoika.

Kirjoittanut Samppa Luoma


Niin viehkeä on hän varreltaan
kun näin häntä katselen takaa!
Hänen kanssaan töllini tavarat
minä tahtoisin tasan jakaa.
Hän on niin hieno ja herttainen
kun näin minuun silmän luopi,
se katse on kirkas ja polttava,
se tulta mun sieluuni tuopi.
Niin oudot ja uudet unelmat
mun rinnassa eloon herää:
hänet tahtoisin ottaa omakseni
ja hoitaa kuin silmäterää.
Niin tahtoisin häntä mä suudella
kuin suutelee äiti lastaan,
kuin tuhlaajapoika isäänsä,
häntä painaa rintaani vastaan.
Lien tuhlaajapoika ma ollutkin –
en tuhlaaja kiiltävän kullan –
Minä lempeä olen tuhlannut,
ja parhainta mitä on mulla.
Hän on niin hellä ja herttainen
kun näin minuun silmän luopi –
Se katse kaino ja herttainen
se toivoa sieluhun tuopi...


Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.