Trokarin tupa

Trokarin tupa Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Kuten harmaa ränsistynyt ansa

portti auki ammollansa.

Mökki suistunut on pensaspuitten pimentoon,

ikkunakin päivänsilmää kaihtaa.

Nilkkujalka kukko tunkiolla

äityy siipirikon kanan komentoon.

Koko päivän kaikkien on paha olla.

Emännätön talo –

Hauraan aallon laulaessa lakkaamatta

syksyn mädät lehdet porraspuille putoo.

Niitä luuta lakaise ei, korjaa.

Tarhan kuivettuvaa asteria sorjaa

harmaa lukki kiertää, sumuverkon kutoo.

Merituuli pyhää pihlajata

tutjuttaa kuin tuohtuissansa.

Varjo varjon viereen heittyy,

pensaspuitten taakse seinä peittyy.

Hävinnytkö täält’ on remukansa?

Poissa ollut jätkä hiipii taloon,

säikkyneenä jääden kuudan valoon –

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.