Tovin vain.

Kirjoittanut Kössi Kaatra


Tovin vain sinä kiikuit polvillain,
tovin nojasit rintaani vastaan,
tovin vain sua kallista kantaa sain
kuin jumala rakkainta lastaan.
Tovin vain olit armahin mun kokonaan,
tovin kerkeän, kiiruhtavaisen,
tovin tuns’ surun mies-polo tunnossaan
ilon suuren ja sunnuntaisen.
Tovin kestävät vain ilot ihmisten,
pian pyhinkin onnemme kuolee,
vain tuokion rinta on riemuinen,
mut kauan se huokaa ja huolee.


Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.