Tovin vain
Tovin vain. Kirjoittanut Kössi Kaatra |
- Tovin vain sinä kiikuit polvillain,
- tovin nojasit rintaani vastaan,
- tovin vain sua kallista kantaa sain
- kuin jumala rakkainta lastaan.
- Tovin vain olit armahin mun kokonaan,
- tovin kerkeän, kiiruhtavaisen,
- tovin tuns’ surun mies-polo tunnossaan
- ilon suuren ja sunnuntaisen.
- Tovin kestävät vain ilot ihmisten,
- pian pyhinkin onnemme kuolee,
- vain tuokion rinta on riemuinen,
- mut kauan se huokaa ja huolee.
Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.