Tottako totuus totinen valheeks’ ompi vaihtumassa?

Tottako totuus totinen valheeks’ ompi vaihtumassa? Kirjoittanut anonyymi

Luin lehtiä leveitä,

Muhkekia muodoltansa.

Sattui silmiini sanoja,

Kirjaimia kimmahteli,

Jotka tiesivät jutella,

Valehina varistella

Lakkolaisista lujista,

Hyvinkään tytöistä hyvistä.

Tuosta muistui mielelleni

Oma entinen elämä,

Ennen muinoin etsiessä,

Oikeutta onkiessa,

Suomioita tutkiessa,

Noilta herroilta hyviltä,

Tuomareilta taitavilta,

Oikeuden antajilta,

Lakimiehiltä lujilta.

Kummun kauniin kullulalla,

Puron pienen partahalla

Koti mull’ oli korea.

Siellä siskot, siellä veikot,

Siellä vanhemmat vakavat.

– Esineistä ei ollut huolta,

Murehia murkinoista. –

Mutta jo tuho tulikin,

Tuima tuisku tuprutteli. –

Valtaherrat, varmat vaati,

Kunnottomat käskyn laati;

Veivät pellolle pesästä,

Kotilieden lieskan luota

Syyttä suotta pois sysivät,

Leivän lasten suusta löivät.

– Tiedustaissa turman syytä

»Kontrahdista» kohisivat.

Ajattelin, arvelin:

Mistä miehen neuvon saisin?

Lakimiehen luokse astuin,

Anoin allapäin apua,

Ostaa pyysin oikeutta.

»Atvokaatti» arvon miesi

Kirjojansa katsele,

Katselevi, kääntelevi,

Sanovi sanalla tuolla

Lausui tuolla lausehella:

»Oikeus herroilla hyvillä,

Laki heidän puolellansa».

Maksoin markkasensa,

Pokkuroiden poijes läksin.

Enpä sentään hellittänyt,

Vielä vastahan vetäsin.

Kävin tuosta toisen kerran

Luona lainlaatijoitten,

Kuulemassa kummakseni,

Ottamassa opikseni

Noita neuvoja hyviä,

Lakimiesten lausehia.

Yksi suri, toinen sääli,

Kolmas kohteli kovasti.

– Sen he kumminkin sanoivat,

Tuomaritkin tunnustivat,

Ett’ on totuus puolellani,

Oma oikeus osani.

– Valittivat vaikeasti

Surkutteli suuret miehet,

Muttei käyneet puoltamahan.

Sanoin virkkoivat sanasen

Lauseheksi laittelivat:

Et on laki vastahani,

Esteenä pyhät pykälät.

Voitto vain on vahvemmilla,

Oikeus herroilla hyvillä.

Maksoin loput markoistani,

Murheisena matkaan läksin.

Ei ollut penniä pivossa,

Tuhansia taskussani,

Heille heitin viimeiseni,

Maksoin kaikki markkaseni.

– Silt’ en saanut oikeutta.

Vähä maksoin, siks en saanut.

Anna armias auttaja,

Luovuttele suuri Luoja

Osattomillekin osansa,

Kurjillekin kunniansa,

Orjalle oikeus ojenna,

Työmiehelle tarpehensa!

Totuus maahan tuo takaisin,

Ojentele oikeutta,

Ettei tarvitse epäillä,

Ajatella alhaisemman,

Että jo totuus totinen

Valheehs’ oisi vaihtumassa.

Cr...

Lähde: Työmies 23.4.1901.